Ruokarytmit sekaisin

Lämpimät kesätuulet olivat jo saapuneet, mutta lapseni sairastelu vain jatkui ja jatkui. Oli kevätflunssaa, allergioita sekä mahatauti. Käytiin terveysasemalla, iltamyöhään päivystyksessä ja apteekeissa. Oli ruokahaluttomuutta, nukahtamisvaikeuksia, öisiä heräilyjä, koulupoissaoloja ja kiukkukohtauksia. Tätä rumbaa kesti yli kolme viikkoa. Minustakin tuli todella väsynyt ja kireähermoinen.

Kun useampi sairasteluviikko oli jo mennyt, ajattelin että huonosti maistuva ruoka vaikuttaa poikani jaksamiseen. Huomasin kauppareissuillani viipyväni ostoksilla pitempään kuin tavallisesti. Kävelin hitaasti ja valikoin tuotteita kuin suuri kysymysmerkki pääni sisällä poukkoillen. Mikähän lapselleni maistuisi?

Kuulin samaan aikaan pojaltani, ettei hän syönyt juuri mitään näinä viikkoina koulun ruokalassa. ”Koska se on pahaa.” Ja tämä on kuulemma yleistä myös muille luokkatovereille. Ällistyin ja tulin todella huolestuneeksi. Tähän asti olin ajatellut, että huonosti maistuvan aamupalan jälkeen koululounas varmasti kelpaisi. Päättelin, että tälläinen epäsäännöllinen ruokarytmi vaikuttaa varmasti kielteisellä tavalla lapseni terveyteen.

Pääsin onneksi eräänä viikonloppuna kuuntelemaan ravitsemusaiheista luentoa, josta sain ideoita omaan perheeni ruokailuihin. Ajattelin, että poikani täytyy syödä aamupala tavalla tai toisella.

Paistoin lettuja, tein hampurilaisia ja marjarahkaa. Tällainen varhainen ja poikkeava aamukokkailu oli itsellenikin virkistävää. Ajattelin, että kattaus muistuttaa jo hotelliaamiaista. Kun poikani istui pöytään ja söi hyvällä ruokahalulla lautasen tyhjäksi, hälveni suurimmat huoleni pois. Jos vatsa täyttyy näillä keinoin, näen mielelläni pientä vaivaa poikani jaksamisen ja ennen kaikkea tervehtymisen eteen.

Ruokahalu palasi ja sairastelustakin päästiin onneksi eroon. Kauppareissun yhteydessä oli mukava kuulla pojaltani karkkien mankumisen sijaan toisenlainen pyyntö:

”Syödäänkö tänään caesar-salaattia? Se olisi sellainen yhteinen juttu.”