kuva: Pasi Leino

keskiviikko 29. elokuuta 2012

Isä, lue vielä lisää!


Pojalleni on luettu paljon kirjoja vauvaiästä lähtien. Hän on kuullut Ronjan keväthuudon, nauranut Tuhma-Jussin kosintaretkelle ja pelännyt Sinbad-merenkävijän seikkailuja. Kirjat ovat kiehtoneet mielikuvitusta, monipuolistaneet kielenkäyttöä ja myös lohduttaneet pienissä ja suurissa suruissa.

Alakouluiässä lasten odotetaan itse tarttuvan kirjoihin. Meillä se ei runsaista lukukokemuksista huolimatta ole vielä ollut itsestäänselvyys, vaikka helppolukuisia kirjoja löytyy kotihyllystäkin metrikaupalla. Kannan lisäksi usein repullisen lainakirjoja kotiin ja asettelen ne houkuttelevasti olohuoneen pöydälle. Viisikkoa, luonnonihmeitä ja fantasiaa. Poikani ajankäytöstä kilpailee kuitenkin monta houkutusta, kuten töllö, Aku Ankka ja keräilykorttien vaihdot kaverien kanssa. Töllön voi laittaa kiinni, joka ilta ei ole kyläilyjä, eivätkä sarjakuvatkaan aina jaksa kiinnostaa poikaani. Silti kirjat säilyvät koskemattomina. Vien poikani kirjastoon viikottain. Siellä hän lukee kuitenkin futislehtiä ja lainaa kasan DVD-elokuvia. No, oppiihan niistäkin, mutta toivon lukukärpäsen jo puraisevan kunnolla. Lukuintoa ei voi pakkosyöttää, mutta voin tarjota mahdollisuuksia lukemiseen.

Käytännössä poikani kirjaelämykset ovat siis edelleen minun tahtoni ja voimieni varassa.
Onneksi nukkumaan mennessä löytyy yleensä sopiva aika ja rauha lukuhetkeen. Ellei sitten ole käynyt nin, että futispeli onkin tyystin vienyt poikani voimat. Muistan joskus lukeneeni tutkimuksesta, jossa vanhemman ja lapsen väliseksi yhdessäoloajaksi oli mitattu keskimäärin kahdeksan minuuttia per päivä. Havahdun joskus itsekin, että päivän tohinoiden jälkeen lukuhetki saattaa olla koko illan ensimmäinen yhdessäolon hetki. Radio ei pauha, pesukone on täytetty ja läksyt tehty. Vaikka kello on jo paljon, tuntuu julmalta toivottaa omalle lapselleen vain hyvää yötä. Kirja poltaa käsiäni, ja pieni mieli on vihdoinkin vastaanottavainen tarinoille. Peiton alta tuikkivat samat innostuneet silmät kuin jo pikkupikkupoikana:

”Älä lopeta. Lue vielä lisää.”


2 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Hei Divine, Kuva on tosiaan Parikkalan patsaspuistosta, hyvin bongattu! Laitan mielellään tähän blogiin kuvia, jotka ovat toivottavasti myös muita kuin itseäni kiinnostavia. Onneksi oma kuva-arkistoni on sen kohtuu laaja, että sielä aina löytyy joku joka käy teksteihini.

      Poista