Apua – opettajat kiusaavat!

Poikani tulee koulusta ja kertoo saaneensa oppitunnilla rangaistuksen luokkatoverinsa kanssa.

Minkälainen pedagogiikka tai kasvatuksellinen ideologia liittyy siihen, että opettaja käski poikaani olemaan kyykkyasennossa luokkahuoneen nurkassa varttitunnin ajan niin, ettei hän koko tänä aikana (jalkojen jo puuduttua) saanut nousta ylös?

”Alas” opettaja kuuluu huutaneen, kun poikani halusi nousta seisomaan.

Mielestäni tapahtuma on silkkaa sadismia ja väkivaltaa. Sitä samaa, jota itse näin ja koin 1980-luvulla koulussa.

Kerroin asiasta toisille vanhemmille ja selvisi, että myös monet muut oppilaat ovat kokeneet samassa koulussa kohtuuttomia nöyryytyksiä ja vihapurkauksia opettajilta.

Oppilas ei suostu syömään kouluruokaa. Opettaja pakottaa lapsen hakemaan ruokaa ja sanoo koko luokan jäävän niin pitkäksi aikaa kouluun oppituntien jälkeen, kuin ruokahaluttomalta oppilaalla kuluu aikaa lounaan syömiseen.

Otan yhteyttä kouluvirkailijaan, joka järjestää tapaamiseen minulle ja pojalleni. Meitä kuunnellaan, mutta pettymykseni ja huoleni ei hälvene yhdessä tapaamisessa. Poikani luokkaa tutkitaan, mutta mitään hälyttävää ei havaita.

Mitä tapahtuu oppilaiden oppimismotivaatiolle opettajan käyttäessä tällaisia keinoja? Minkälaisia säröjä syntyy opettajan ja oppilaiden vuorovaikutukseen? Miten yleistä tällainen on yhä suomalaisessa koulussa?

Erästä poikaa tönitään ja riepotellaan ruokalan jonossa muiden lasten seuratessa neuvottomina vieressä. ”Auta, noi tönii", parahtaa poika ohi kiiruhtavalle opelle. Ope kääntyy ja karjaisee: "Ja mitä sä ajattelet, että mun pitäisi tälle asialle tehdä?" Poika värähtää, suu vääntyy itkuun.

Onneksi en ole ainoa vanhempi, joka on äärimmäisen huolestunut koulun ilmapiiristä. Eräs vanhempi ei taas missään nimessä halua ”tehdä valitusta” lapsensa kokemasta rangaistuksesta.

Jos opettajilla on paha olo, kuka hoitaisi heitä?

”Mikä opettajia oikein vaivaa?” kysyy poikani minulta usein.